Universumin todellisuudet, kaikkeudet, me ja Jumala

Alun teksti kirjoittajan runosta

´Universumi ja Jumala´:

 " Yhtä aikaa ollen sekä näkyvä ja näkymätön.
Valo ja pimeys.
Aine ja antimateria.
Kaikki olemassaoleva, kehittyvä, syntyvä ja liikkuva energia,
sen soljuva liike, 
luonnon matemaattisen, fraktaalisymmetrian visuaalinen kauneus,
luonnon monimuotoisuus sen kaikissa elävissä organismeissa,
syntyvä ja vielä syntymätön,

äänien soinnun, nuottien ja niistä yhdistynyt musiikin melodia ja sinfonia.

Hidastunut liike ja sen lopullinen pysähtyminen.

Jatkuvasssa liikkeessä olevan energian ja toiminnan levoton virta.

Pienestä yhteen puristuneesta tihentymästä tai viivasta syntyvä alku,
sisäkkäisten kaikkeuksien maailmankaikkeus,
toistuvasti alkavien alkujen ja loppujen kehät,

ikuiset elämän ja kuoleman taistelukentät,
kukoistavien uusien syntyvien kulttuurien aamunsarastukset 
ja tuhkaksi palavien, ikuisen unohduksen yön varjoihin katoavat kulttuurit,

aina kehittyvien, uudeksi muokkautuvien,
erilaiseksi muuntautuvien elämänmuotojen syntyminen,
ja niiden lajien ja yksilöiden, jotka epäonnistuvat,
eivätkä selviytyen menesty,
maahan hävinneenä vaipuvat ja nukahtavat kuollen pois, 
ajanhistoriankirjoista enää vain löydettävissä ovat.

Universumin ajan ja ajattomuuden toisiaan loputtomasti seuraavat jaksot, kierrot, tapahtumat ja taistelut, 

toistensa lomitse risteilevien säikeiden,
avaruuden kehien, kanavien ja rakeisuuden
mosaiikissa
me olemme kaikki,
ja kaikki, mitä on olemassa,
sitä myös me olemme. " ------


Tätä on maailmankaikkeus, se, missä me olemme, ympäröivä todellisuus, me ja kenties, jos jostakin täytyy etsiä ja löytää, niin myös Jumala.

Olemme kaikki lähtöisin ´mitättömän ´pienestä alusta.

Hiukkaset, alkuaineet ja antimateria tarttuvat takertuen toisiinsa, kasvaen, edeten, liikkuen, kehittyen ja muodostaen aina jotakin lähtöpisteestä lähtenyttä mahtavampaa, isompaa ja kestävämpää. Aina yhdistyen yhdeksi.
Se on universumissa toimiva sääntö, maailmankaikkeuden laki.

Tosin voi ja menee se toisinkinpäin.
Materia menettää myös energiaansa, liikettään, ominaisuuksiaan, stabiilisuuttaan, elinkaartaan,
voi heiketä ja kadottaa voimaansa, varsinkin 
joutuessaan jonkin itsensä lähelle tulevan  
voimakkaamman elementin ja voiman vetovoimakenttään, joka imee siitä itseensä materiaa, massaa ja energiaa. 

Mikään ei ole ikuista.

Kiistämätön fakta on se, että mistä sitten olemmekaan kotoisin, missä asumme, ikinä olemme ja kuljemmekaan; olemme aina universumissa, siis Jumalassa, sillä universumia on kai kuitenkin pidettävä jonkinlaisena Jumalan vastineena. Kyse on vain kulttuurissamme olevista näkemyseroista ja oppisuuntien ja tieteen suuntien antamista erilaisista nimistä eri käsitteille.

Mikäli etsii ja haluaa ymmärtää universumia ja löytää Jumalan, Hän on löydettävissä kaikkialta, jokapuolelta, sieltä, missä kuljemme, mitä katsomme, mitä kosketamme ja mitä arvostamme.

Asettaessamme toistemme välille erottavia  tekijöitä, rajoja ja muureja, nähdessämme toisissamme vain eroavaisuuksia, vikoja, puutteita ja erilaisuuksia, luomme ja saamme aikaan vain kaiken tuhoavaa erillisyyttä, hajontaa, erimielisyyksiä, väkivaltaa, mellakoita ja sotia.

Vahvistaessamme ja muodostaessamme itsemme, toistemme, eri uskontojen ja poliittisten suuntien, tieteen alojen, ekonomisen, valtioiden, kansojen, rotujen ja yksilöiden välille yhteyden ja ykseyden linkin ja pysyvän ideologian, luomme samalla maan päälle harmonisen rauhan; tulevaisuuden ja maailman, ilman tarpeetonta sodan väkivallan ja pelon ilmapiiriä.

Silloin löytäisimme pasifistisen, ilman väkivaltaa ja verenvuodatusta olevan vallankumouksellisen,
toisenlaisen filosofisen tavan ajatella, uuden maailman- ja elämänkatsomuksen ja kehittäisimme vahvan, kestävän ja menestyksekkään maapallon muiden eläinlajien elämän ja tulevaisuuden ja meidän ihmiskunnan tulevaisuutemme, selviytymisen ja menestymisen varmistavan kulttuurin.